Olen ollut asiantuntijana mukana muutama vuosi sitten julkaistussa kirjassa Elämäsi fiksuimmat rahapäätökset, kirjoittajina Unna Lehtipuu ja Terhi Majasalmi. Kirjaan on avustuksellani kirjoitettu pitkä luku aiheesta ”Elämäsi tärkeimmät asiakirjat”, jossa käydään läpi avio-oikeuden merkitystä ja siihen liittyviä asiakirjoja sekä mm. perimysjärjestystä ja testamenttia.

Kirja haluaa – ja minä myös – herätellä ihmisiä viisaalla tavalla yhdistämään rahan ja rakkauden.

Lakikirja ei tunne sanaa ”rakkaus”. Edes avioliittolaissa, joka säätelee tätä lähtökohtaisesti rakkaudesta kumpuavaa yhteiselon muotoa, ei ole sanaakaan rakkaudesta. Ohjeet rakkauden ilmenemiseen avio- tai avoliitossa ja hyvään parisuhteeseen on siis haettava jostain muualta.

On tärkeää ymmärtää, että kaikkeen mitä teemme ja miten olemme liittyy oikeudellisia vaikutuksia. Kaikkeen elämiseen, kaikkiin perhemuotoihin sekä kaikkeen omistamiseen liittyy juridisia vaikutuksia – ja ne kannattaa selvittää.

Kannattaa siis yhdistää raha ja rakkaus eli selvittää elämänsä ”juridiset puitteet” ja puhua niistä yhdessä elämänkumppaninsa kanssa.

Pidän eri yhdistysten tai järjestöjen tapaamisissa (Martat, seurakunnan päiväpiiri, Lions ja Rotaryt ym.) perhe- ja perintöoikeusaiheisia luentoja, jotka ovat olleet varsin suosittuja.

Luennolla käyn läpi asioita, jotka jokaisen tulisi tietää:
– Avioliiton oikeusvaikutukset, eli mitä velvollisuuksia ja oikeuksia avioliitto tuo sekä mihin avioehtosopimuksella voidaan vaikuttaa.
– Miten laki säätää perimysjärjestyksen, jolloin saat tietää, onko testamentti sinulle tarpeellinen.
– Mitä laki määrää testamentin tekemisestä.
– Mikä on edunvalvontavaltuutus ja mihin sillä voidaan vaikuttaa.
– Miten voit näillä asiakirjoilla vaikuttaa esim. perintöveroihin.
– Q & A

Luennon kesto 45–60 minuuttia. Luento on maksuton.

Perintövero määräytyy sukulaisuussuhteen mukaan. Veroluokkia on kaksi. Ensimmäiseen veroluokkaan kuuluvat perittävän puoliso, rintaperilliset, vanhemmat ja isovanhemmat sekä myös aviopuolison rintaperillinen. Avopuoliso kuuluu ensimmäiseen perintöveroluokkaan, jos hän on joskus ollut naimisissa perinnönjättäjän kanssa tai heillä on tai on ollut yhteinen lapsi, muussa tapauksessa hän kuuluu toiseen veroluokkaan. Toiseen veroluokkaan kuuluvat kaikki muut kuin edellä mainitut lähisukulaiset.

– Perintöveroa ei mene alle 20.000 euron suuruisesta perinnöstä.
– Alaikäisten perinnönsaajien perinnöstä vähennetään 60.000 euroa ja perintövero määrätään sen ylimenevästä osasta.
– Puolison perinnöstä vähennetään 90.000 euroa ja perintövero määrätään sen ylimenevästä osasta.
– Hallintaoikeuden arvo vähennetään perityn omaisuuden käyvästä arvosta ja perintövero määrätään hallintaoikeusvähennyksen huomioimisen jälkeen.

Perintövero määrätään perukirjan perusteella. Omaisuuden jakaminen perinnönjaolla ei yleensä aiheuta uusia veroja, ainakaan mikäli jaossa käytetään vain pesässä jo olevia varoja, jotka jaetaan perillisten kesken. Jos perinnönjaon yhteydessä käytetään ns. pesän ulkopuolisia varoja, eli joku ottaa esim. pankkilainaa maksaakseen muille heidän osuutensa, maksetaan tuosta ulkopuolisin varoin maksettavasti osuudesta varainsiirtovero.

Tukenasi juridisissa kysymyksissä, kun perintöverotus vaatii selkeytystä.

Testamentilla otetaan kantaa siihen, kuka ja millä ehdoilla
perii omaisuuden testamentin tekijän kuoleman jälkeen.

Lainsäätäjä on säätänyt yhdenlaisen perimysjärjestyksen, ja jos se ei vastaa omaa tahtoa, on testamentti ainoa keino muuttaa lainsäätäjän säätämää ja vaikuttaa siihen, kenelle/keille omaisuus menee. Esimerkiksi avopuoliso ei nykylain perusteella ole perillisasemassa, joten avopuolison asema on turvattava testamentilla. Samoin jos haluaa liittää perimykseen ehtoja, mm. sulkea pois perillisten aviopuolisoiden avio-oikeuden tai antaa jollekulle omaisuuteen hallintaoikeuden, on nämä määräykset päteviä vain testamentissa kirjattuina.

Testamentin muoto on laissa säädetty, testamentti tehdään kirjallisesti, allekirjoitetaan ja todistetaan, mutta sisällöllisesti on paljon vaihtoehtoja. Koska kyse on omasta viimeisestä tahdosta, kannattaa se miettiä ja kirjoittaa huolellisesti.

Avioerot ovat yleisiä, mutta yksittäisen ihmisen kohdalle niitä ei kovin usein satu. Siksi voi olla epäselvää, mitä erotilanteessa pitäisi tehdä tai huomioida. Juridisestihan avioerossa purkaantuu paitsi puolisoiden välinen aviovarallisuusjärjestelmä myös puolisoiden elatusvelvollisuus – ja toki siinä purkaantuu muutakin, jonka käsittely ja työstäminen on sitten oma juttunsa.

Kumpikin puolisoista voi hakea avioeroa. Avioeroa haetaan käräjäoikeudelta. Avioeron syytä ei avioerohakemuksessa – tai myöhemminkään – tarvitse perustella, eikä avioeron syy tai se, kumman aloitteesta se vireille laitetaan, nykyään ole enää eroprosessissa millään tavoin olennainen.

Avioeron vireilletulopäivä eli se päivä, jona avioerohakemus saapuu käräjäoikeuteen, on osituksen ja omaisuuden erottelun kannalta olennainen päivä. Sen päivän mukaan ositetaan ja jaetaan puolisoiden varat. Mitä sen jälkeen kumpi tahansa omistukseensa hankkii tai saa, ei kuulu enää aviovarallisuuteen kuuluvaa ja puolison kanssa ositettavaa omaisuutta.

Avioeron voimaantulo vaatii puolen vuoden harkinta-ajan tai kahden vuoden erillään asumisen. Vasta avioeron voimaantulo katkaisee puolisoiden välisen elatusvelvollisuuden. Siihen asti elatusvelvollisuus on puolin ja toisin vielä voimassa.

Ennen avioeron vireilletuloa on vielä mahdollisuus laatia ja rekisteröidä avioehtosopimus, jos puolisot sitä haluavat. Digi- ja väestötietovirasto ei kuitenkaan rekisteröi avioehtosopimuksia, jotka on tehty avioeron vireilletulon jälkeen.

Hetkeä ennen avioeron vireilletuloa tehty avioehtosopimus on toki lähtökohtaisesti pätevä ja puolisoita osituksessa sitova. Kuitenkin eron läheisyys sekä olosuhteet sopimuksen laatimishetkellä ja eron jälkeen saattavat johtaa siihen, että sopimuksen pätevyys jommankumman puolison puolelta myöhemmin kyseenalaistetaan. Parempi siis olisi, että sopimus olisi tehty hyvän aikaa ennen avioeroa.

Vaikka siis avioeroon liittyy paljon muutakin kuin juridiikkaa, olen huomannut, että asioiden juridinen loppuunsaattaminen auttaa myös tapahtuman ja siitä seuraavan elämänmuutoksen prosessoinnissa muutenkin sekä luo toiveen siitä, että tästäkin sittenkin selviää.

Lapsettomana mutta avioliitossa kuolleen henkilön perillinen on hänen aviopuolisonsa. Leski perii täydellä omistusoikeudella kaiken puolisoltaan jääneen omaisuuden. Täysi omistusoikeus tarkoittaa, että leski voi haluamallaan tavalla käyttää, myydä, pantata sekä vaihtaa perintönä saamaansa omaisuutta.

Leski on puolisonsa perillinen, vaikkei hänellä olisi avio-oikeutta puolisonsa omaisuuteen. Leski ei kuitenkaan voi tehdä testamenttia puolisolta perimästään omaisuudesta.

Lesken kuoltua vainajalta peritty omaisuus palautuu ensin kuolleen puolison sukuun, ns. toissijaisille perillisille eli yleensä sisaruksille tai näiden lapsille.

Mikäli vainajalla ei ole aviopuolisoa, menee omaisuus hänen vanhemmille, ja jos vanhemmatkin ovat jo kuolleet, menee perintö sisaruksille tai näiden lapsille.

Avopuoliso ei peri.

Testamentilla voi vaikuttaa tähän perintökaaren mukaiseen perimysjärjestykseen.